Aikamoinen aamu!

Kyllä oli! Aamulla herätään niin aikaisin kuin vain mahdollista, että äiti ehtii kahdeksaksi sairaalaan verensiirtoon, minä heräsin kuudelta ja äiti seitsemältä. Nyt kun on ollut jo kolme tuntia ylhäällä, alkaa tuntea itsensä tosi väsyneeksi. Mutta mun täytyy olla se, joka jaksaa, täytyy vaan yrittää jaksaa. Mutta vielä on hyvä fiilis, kyllä se siitä paranee, kun äiti tulee takaisin. Mieli on aika korkealla jo nyt, kun kaikki on kohdillaan, saas nähdä, nukummeko ensi yönä paremmin. Kyllä se melkein näin on. Mä lähden aamulla kirkkoon ja nautin siitä, mutta tietysti toivon, että äiti pääsisi eroon anemiasta, jonka takia tää verensiirtokin tehdään. Mieli on hyvä, vielä jaksan jatkaa!